SYNTYtarina

Olen paperitaiteilija ja valmistan taide-esineitä ja uurnia paperista. Asun perheeni kanssa Turun saaristossa Paraisilla. Muutimme saaristoon viisi vuotta sitten pienempien luokkakokojen ja saaristolaisen elämänmuodon houkuttelemina. Saaristossa luonto, etenkin meri on läsnä kaikkialla. Viedessä lapsia kouluun voi pysähtyä silittämään lampaita ja ihailla merimaisemaa.  Kauppamatkalla voi hairahtua hiekkarannalle tai luontopolulle.  Kaupunkia hallitsee valtava kalkkilouhos ja kalkkitehdas, jotka luovat kauniiseen saaristokaupunkiin rosoista kontrastia ja jonkinlaista jylhää realismia. Saariston estetiikka kiteytyy pehmeän ja kovan vastakkaisuuksissa. Samaan estetiikkaan pyrin myös omissa töissäni. Orgaaniset epäsymmetriset muodot , karuus, kovuus ja kuitenkin kokonaisuuden lämminhenkisyys ovat inspiraationi lähteitä.

Työt valmistuvat käsityönä Paraisilla, Turun saaristossa.

Olen työskennellyt paperin parissa vuodesta 2009 , jolloin opiskellessani lasi-ja keramiikkataidetta Aalto yliopistossa kiinnostuin myrkyttömistä ja ekologisista tavoista tehdä käyttöesineitä. Kokeiltuani monia tapoja työstää paperia olen päätynyt nykyiseen tekniikkaani, joka perustuu rakennustekniikkaan. Vanhojen puutalojen koristelistoja ja kattorosetteja valmistettiin ennen vanhaan paperimassasta, koska paperi eli paremmin puun mukana kuin helposti halkeileva kipsi. Olen samoja tekniikoita soveltaen päätynyt omaan tapaani valmistaa kestäviä paperiesineitä.

Paperiesineissä on vapauttavaa viattomuutta.

Käytän materiaalinani paperia, jota värjään erilaisilla maa-aineksilla, kalkilla, sinisavella, mullalla, hiekalla ja hiilellä. Teen kaiken käsityönä. Työni on hidasta ja esineet valmistuvat pikkuhiljaa kerros kerrokselta. Jokainen esine on yksilö ja hiukan uniikki. Käytän materiaalinani silkkipaperia ja sanomalehtipaperia, veteen ohennettua puuliimaa, maa-ainesta ja jauhoja, jotka tulevat  turkulaisen leipomon ylijäämästä. Esineeni ovat herkästä ulkomuodosta huolimatta kestäviä, ne kestävät sääolosuhteita ja kolhuja hyvin, mutta maahan haudattuna hajoavat myrkyttömästi pois noin viidessä vuodessa. Uurniani en käsittele, mutta muut käyttöesineet käsittelen pellavaöljyllä, jolloin niistä tulee kestävämpiä. Tällöin ne kestävät myös hellävaraista käsitiskiä ja erilaisia sääolosuhteita. Osan paperiesineistäni olen antanut patinoitua vuosia ulkoilmassa, jolloin pintaan on kasvanut sammaleita ja jäkälää.

Itseäni kierrätyspaperissa kiehtoo se, että siitä valmistetut esineet syntyvät lisäämättä ympäristökuormaa ja vaikka esineet ovat kestäviä, niiden elinkaari päättyy kuitenkin luonnolliseen maatumiseen. Paperiesineissä on vapauttavaa viattomuutta.